Tuomas Alatalo

Olen jo 30v jätkä. Heräsin henkisesti vasta 16-vuotiaana, kun löytyi minulle keino kertoa omista ajatuksistani kirjoittamalla. Nyt olen siis kirjoittanut 14 vuotta ja saanut vasta yhden kirjan aikaiseksi. Lisäksi riipustelin kirjoitelmia eli kertomuksia Helsinki-infoon ja kolumneja Metroon ja Voimaan. Lopulta joltaisesti kymmenen vuotta esikoiseni jälkeen olen saanut runoni kokoelmaksi, jonka yritän kustantajalle antaa arvioitavaksi.

Olen itse liikunta- ja kommunikaatiovammainen tyyppi ja kaikenlaisia sivuoireita aivotoiminnoissani on, mutta sanojenkokoamista, lisäsanojen keksimistä tunnelmien ja tuntojen kuvaamiseksi minä rakastan. Lyhyt ja koetteleva kirjallinen urani on tuonut minulle oikeastaan uskomattoman paljon palautetta ihmisiltä ympäri Suomea ja joitakin ulkopuoleltakin. Kiitollinen on siitä, että minun tekstejäni arvioidaan, koska vain palautteen kautta voin itse kirjoittajana kehittyä.

Täytyy tietenkin myöntää, ettei muukaan henkistyminen olisi pahitteeksi. Miten lopulta ihminen arvioidaan - käyttäytymisen, ulkonäön vai ajattelun ja kokonaisuuden kautta? Minulle itselleni on kiinnostavaa tutkailla ihmisiä kaikkialla missä liikun, mutta en halua heitä arvioida, jos en ole ollut heidän kanssaan jollain lailla useamman kerran tekemisissä.

Kirjoittamista olen opiskellut vuodesta 1997 lähtien, ensin kesäyliopistossa Timo Montosen johdolla, sitten useiden kirjailijoiden kursseilla Orivedellä, Topelius-akatemiassa ja myöhemmin Kriittisessä korkeakoulussa.